PIIPAHDUS ELOKUVIEN MAAILMAAN LOGOMOSSA

29.6.2017

"kaupallinen yhteistyö Länsi-Suomen elokuvakomissio"

Tiesittekö että Turku on suomen toiseksi suurin elokuvakaupunki, täällä tehdään siis Helsingin jälkeen eniten elokuvia. No en minäkään tiennyt, ennen kuin eilen. Käväisin nimittäin  Logomossa bloggaajaillassa, jossa meille esiteltiin sinne kesän ajaksi rakennetut elokuva-aiheiset näyttelyt - Behind the Scenes: Tähtien tekijät ja Behind the Scenes: Tom of Finland movie. Esillä on kaksi erilaista näyttelykokonaisuutta, toisessa sukelletaan kotimaisen elokuvan historiaan ja toisessa tutustutaan äskettäin valmistuneeseen Tom of Finland-elokuvaan. Näyttelyiden yhteydessä on myös design-pop-up-kauppa.



 -Kotimaisen elokuvan kulta-aika-

Suomalaisen elokuvan kultaisiin vuosiin matkataan "punaisen maton" ympärille rakennetussa tilassa. Tänne oli koottu vanhoja elokuviin liittyviä välineitä, rekvisiittaa, pukuja ja valokuvia. Tämä näyttely on myös osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmistoa.

Ajatella miten tärkeitä elokuvat olivatkaan ennen television, saatikka internetin valloitettua meidän ajanvieteaikaamme. 


Ihastelin vanhoja elokuva-asuja. Kuvan yksinkertainen valkoinen mekko oli suosikkini. Tuo mekko on aikanaan ollut Eeva-Kaarina Volasen päällä Kesäillan valssi-elokuvassa.

 
Nostalginen valokuvaseinä, jolla komeilee suurien filmitähtiemme ja elokuvantekijöiden valokuvia. Tunnistin kyllä jokusen tuolta joukosta, mm. Ansa Ikosen ja Tauno Palon tietysti.


-Behind the scenes: Tom of Finland-

Viereisessä tilassa tutustuttiin uudempaan elokuvatuotantoon - Behind the scenes: Tom of Finland movie. Dome Karukosken ohjaama kansainvälinen elämäkertaelokuva kertoo taiteilija Touko Laaksosesta eli Tom of Finlandista (1920‒1991). Elokuva on saanut jo suuren suosion ja Tom of Finland on muillakin tavoilla kovasti pinnalla. Tämä näyttely oli erittäin mielenkiintoinen, sillä elokuvan tekemiseen pääsee kurkistamaan ihan perusteellisesti alkaen taustatyöstä ja käsikirjoituksesta. Seinillä on mm. pätkiä käsikirjoitussivuista yms. mielenkiintoisia elokuvan tekemiseen liittyviä taustajuttuja.


Valokuvissa on dokumentoitu elokuvan tekemistä useiden taustatekijöiden vinkkelistä. Tom of Finland-elokuvaa kuvattiin monessa paikassa ja maassa. Täällä Turussa on kuvattu kuulemma sataman lähellä sijaitsevassa suuressa tehdashallissa.



Toukon elämään liittyviä elokuvarekvisiittoja ja lavasteitakin oli nähtävillä. Mm. elokuvasta tuttu huone, jossa hän asui Los Anglesissa ollessaan. Lisäksi nähtävänä oli tietysti elokuvassa käytettyjä asuja.


Näiden näyttelyiden oheen oli rakennettu pienimuotoinen design-pop-up-myymälä. Täältä voi bongata monia tuttuja tuotemerkkejä, kuten Saana ja Olli, Lundia, Mayn ja Finlayson. Lisäksi oli elokuva-aiheisia tuotteita.


Myymälässä oli mm. hauskoja Tom of Finland-henkisiä rannekoruja. Tällaisia pääsimme bloggaajaillassa itsekin tekemään. Oli muuten hauskaa vähän askarrella, sellaista ei tule usein tehtyä. Valmistin itselleni oranssin mokkaisen nahkarannekkeen tuohon samaan tyyliin, kuin kuvan mustat versiot.

Meille nimittäin kerrottiin että elokuvakaupunkina Turusta löytyy monenlaista osaamista elokuviin liittyen. Ei pelkästään näyttelemistä, kuvaamista, ohjaamista yms. vaan myös puvustamista. Turussa on elokuvapuvustamo - Puvustamo. Siellä syntyy elokuviin upeita luomuksia, mutta kuka tahansa voi teettää siellä omien visioidensa mukaisia asuja ja asusteita. Turussa kaupunki on vahvasti mukana tukemassa elokuvatuotantoa, se on kyllä hieno juttu. Elokuvat työllistävät ihmisiä täällä mukavasti. Ja enpä tajunnut, että kuka tahansa voi ilmoittautua vaikkapa elokuviin avustajaksi.



Suosittelen kyllä ehdottomasti vierailemaan Logomon elokuvanäyttelyissä, oli erittäin mielenkiintoista kuulla taas vähän enemmän elokuvan tekemisestä ja siihen liittyvästä historiasta. Nämä näyttelyt ovat avoinna tuonne elokuun 13. päivään saakka. Ja jos Logomossa piipahdat, niin kerronpa, että siellä on myös aivan hulppea modernin taiteen näyttely Art goes Logomo, jossa on esillä 20 kansainvälisen nykytaiteilijan teoksia.

Kulttuurikin kuuluu kesään!

TANSKA - IDEOITA NOUTOPÖYTÄÄN

27.6.2017


Voisi luulla, että Tanskan työmatka oli ruoka-aiheinen. Mutta ei, kyllä siellä inspiroitui itse tarkoituksestakin, eli upeasta perheyrityksestä, josta on tullut yksi maailman upeimmista kangastaloista. Aidot luonnonmateriaalit ja niiden taidokas yhdistely laadukkaisiin ihmisten luomiin kuituihin taitavien suunnittelijoiden näkemyksinä muodostaa Kvadratin kokoelman. Harvoin törmään kangastaloon, jonka jokaisen kankaan voisin kuvitella valitsevani omaan kotiini.

Tanskan pääkonttorilla nautitaan siis visuaalisuudesta, paitsi työn suhteen, myös ruokataukojen aikaan. Keskeisellä paikalla sijaitsee avoin ruokasali, jonne ihmiset kerääntyvät nauttimaan lounasta päivittäin. Me saimme nauttia myös tästä ruokasalista herkullisen noutopöytälounaan merkeissä.




Lounaspöytä oli katettu paikalle. Ei siis niitä tarjotinpinoja, joille kootaan itse lautaset, aterimet ja syötävät. Pöydissä oli valmiiksi astiat, valkoisine servietteineen ja juomatarjottimineen. Noutopöydästä haettiin itse syötävät.



Ja olihan minun pakko kuvata yksinkertaisia kauniita ruoan esillepanoja. Suurilta valkoisilta vadeilta tarjottiin simppeleitä salaatteja, papuja ja ratatouillea. Kun yhtä laatua on paljon, tulee kattauksesta aina houkutteleva. Tuo fetasalaatti pitää taas elvyttää omallekin kesäruokalistalle - paljon tomaattia (tässä oli hauskasti eri värisiä kirsikkatomaatteja ja normitomaattien siivuja), sipulia, fetaa ja yrttejä - se on siinä.


Olen itsekin suunnittelemassa perhejuhliamme viikonlopuksi. Näistä tarjoiluista aion poimia vinkkejä. Katkaraputäytettä täytyy kyllä jossain muodossa tekaista. Tässä täyte on piilotettu tuulihattujen sisälle, yhtä hyvin se sopisi hyvän saaristolaisleivän tai vaalean vuokaleivän päälle.


Leipäpistekin oli kaunis. Hyvää leipää on muuten vaikea löytää. Onneksi täällä Turussa on nyt Leipomo Gryn, josta saa taatusti täydellistä leipää. Olen aika tarkka irtoleivän suhteen, sellaiset hötöt eivät kiinnosta.


Luonnonkukat koristivat kesäistä noutopöytää. Kastikkeet oli aseteltu lasikulhoihin ja katsokaa kuinka hauska idea on laittaa oliivit ja etikkapikkelsit suuriin lasipurkkeihin. Tässä taas vinkkiä juhlien tarjoiluja varten.

Oletteko te järkkäilemässä kesäjuhlia?





JUHANNUKSENA

25.6.2017


Juhannus sitten oli ja meni. Meillä oli oikein kivaa, ollaan ainakin lepäilty, touhuiltu, syöty ja juhlittu. Kylmää oli aaton jälkeen, mutta oikeastaan olen nauttinut silti, sillä olen yrittänyt päästä lomamoodiin ja lekotellut ihan hyvällä omalla tunnolla. Pihalla nyppiminen on ollut ainoaa touhua mitä olen kahden päivän aikana tehnyt. Ja tietysti pakolliset syömisvalmistelut. Muuten vaan hengaillut rauhassa.


Aattona käväisin aamusella kauppareissulla, olin siivonnut kodin jo torstai-iltana valmiiksi. Ihana kun juhannus alkoi siistissä kodissa. Tehtiin iltapäivällä päivän tärkein pikkuoperaatio, eli saunavihdan sitominen. Minusta se on aina niin kivaa. Koivun oksat löydettiin ihan omasta pihasta, käytettiin karsittavia koivunvesoja ja niistä tulikin oikein muhkea vihta. Naposteluina oli herneitä ja kirsikoita - nyt oli muuten kesän parhaat molemmat tähän mennessä, niin makeita.



Pihakaverit olivat tietysti touhussa mukana. Syötiin terassilla, käytiin saunassa ja paljussa. Sen jälkeen lähdettiinkin lähistölle puutarhajuhliin, josta kipitimme kotiin vasta aamuyön tunteina. Oli muuten aika kiva olla juhlissa tuossa kivenheiton päässä. Ja miten ihana oli kävellä kotiin juhannusyönä kukkaniityn poikki... Mukavaa porukkaa asuu ihan täällä meidän nurkilla, se on kyllä sanottava.


Juhannukseen meillä kuuluu ehdottomasti myös mansikkakermakakku. Sen ostin tänäkin vuonna Kauppahallista Nurmi&Suloselta, se vaan on niin perinteinen ja raikas. Äsken tosin vasta saatiin syötyä se loppuun, onhan tuossa kahdelle hengelle syömistä.

Toivottavasti teilläkin oli kiva juhannus! Ensi viikolla saan touhuta pihalla, siellä riittää aina puuhaa. Ajattelin myös yrittää jonkinlaista varaston siivousta, meillä on aivan jäätävästi tavaraa siellä. Sitten odottelemmekin viikonlopuksi perhettä Kokkolasta kylään meille. Huippuviikko siis tuloillaan.


TANSKA - RAVINTOLASSA

21.6.2017


Palataanpa vielä toviksi Tanskan matkaan. Muutama ihastuttava palanen on vielä esiteltävänä, kuten tämä minun hotellissa ollut ravintola. Ylimmät kuvat nappasin saapumispäivän iltana kännykällä lasioven takaa, kun ravintolaa valmisteltiin illallista varten. 

Huokailin ihastuksesta tuota tunnelmaa ja kalusteita kohtaan. Rakastan tammilankkulattioita, joka päivä kiittelen omaa lattiavalintaani viiden vuoden takaa (se on Timberwisen tammilankkuparketti), vaikkei se noin hulppea olekkaan, mutta silti siinä on pieni ripaus tuota samaa raffia fiilistä. Olenko toistellut täällä satoja kertoja, kuinka ihania Wegnerin tuolit ovat - mutta ovathan ne. 

Ravintolassa oli monta pientä kivaa yksityiskohtaa, kuten ruudulliset suuret kangasservietit, jotka roikkuvat hauskasti pienistä koukuista pöydän reunuksella. Pöydissä roikkui myös lyijykynät naruissa. Sisustuksessa oli yhdistelty pyöreitä, suorakaiteita ja neliömäisiä pöytiä. Hunajan sävyinen nahka, kromiset pienesineet, valkoiset astiat ja kirkas lasi täydensivät elegantisti kokonaisuuden.


Olin hyvin iloinen, kun huomasin aamiaista etsiessäni, että se tarjoiltiin juuri tässä ravintolassa. Ah mikä tunnelma aamutuimaan. Pöydillä paloi aamiaisellakin kynttilät. Näissä nappaamissani kuvissa sitä ei huomaa, sillä kynttilät oli laiteltu vain aamiaiskatettuihin pöytiin. Pöytiä valmisteltiin sitä mukaa kun ihmisiä saapui syömään.




Virkistävää oli myös järkevä aamiaisvalikoima. Aina ei tarvitse olla tuhatta sorttia seisovissa pöydissä, silti saa mahan kylläiseksi herkuista. Täällä tarjoiltiin pöytiin listalta lämpimät jutut - minä tilasin munakokkelin. Muita syötäviä oli noutopisteissä, kuten ihania jogurttiannoksia, tuoreita leipiä, puuroa, mysliä, paakkelseja, hedelmiä jne. Ruoat oli laitettu kauniisti tarjolle valkoisin liinoin täydennettynä. Harmi kun en napsinut kuvia niistä. Ja hei, kahvi tuotiin pöytään pressopannussa - luksusta.

Niin kaunis ravintola ja yksi ihanimmista hotelliaamiaisista.

Jaahas, nyt tekee mieli alkaa miettiä juhannusherkkuja ja kattauksia....

PUUTARHAJUTTUJA

19.6.2017


Puutarhajutut ovat olleet mielessä jonkin aikaa, epäilemättä koska on tuo oma piha ja kesä. Mutta tänä keväänä huomaan innostuneeni paljon enemmän pihasta kuin viimekesänä. Tuntuu että tehtiin vaan ihan pakolliset ja pihasta ei tullut nautittua oikein missään muodossa.

Se pieni piipahdus Tanskaankin inspiroi minua pihahommien suhteen. Ebeltoftissa on nimittäin aivan ihania omakotitaloja vieri vieressä rannan tuntumassa ja rantatietä ajeltaessa tuli tarkasteltua tanskalaista puutarhatyyliä. Itse asiassa sen rentous yllätti minut. Laitoin merkille, että siellä puutarhat näyttivät huomattavasti rennommilta ja luonnollisemmilta kuin meillä Suomessa. Suurimmassa osassa näkemiäni pihoja oli selkeä nurmikko, reunamilla huolettoman näköisiä istutuksia ja jonkinlainen mukava patio oleskeluryhmineen. Minkäänlaisia kivisiä istutusaltaita, tarkkaan harkittuja katteella vuorattuja penkkejä ei näkynyt.

Tarkennan vielä että pidän kaikenlaisista puutarhoista, mutta jos ja kun saan valita, viihdyn parhaiten hiukan boheemissa rönsyilevässä tyylissä. Sellaista meidän pihakin todella edustaa. 

Minun ihannepihassani on paljon siistiä nurmikkoa, villiintyneitä perennapenkkejä, sekalaisia kasveja ja värejä. Siellä täällä pieniä kivetyksiä ja luonnonkukkia sekoittamassa pakkaa.

Tällä viikolla olen rakentanut meidän terassin kyljessä olevaa "kasvimaata" uuteen uskoon. Viimekesäisen laiminlyönnin jälkeen se kasvoi lähinnä villiintynyttä minttua ja oreganoa, sekä villiä lemmikkiä ja ahomansikkaa.

Raivasin suurimman osan vanhoista yrteistä pois ja päätettiin kokeilla uutta lähestymistapaa tähän yrttimaahan. Meillä on palju tuossa vieressä, se vilahtaa kuvan vasemmassa reunassa. Halusin sen viereen jotakin pysyvämpää ja rehevää. Rakastan saniaisia ja niinpä kokeilen miten kotkansiipisaniaiset lähtisivät kasvuun paljun vierustalla. Niiden taakse ostin vielä yhden angervolajikkeen, jonka nimeä en nyt muista, sellaiset ihanat isot lehdet ja punaiset kukinnot - siitä pitäisi kasvaa aika rehevä. Sen juurelle jätin vielä lemmikeitä ja ahomansikkaa, koska halusin säilyttää luonnon itse puskemia kasveja myöskin.

Ryytimaan perälle ostin muutaman kesäkurpitsan, koristekurpitsan ja avomaan kurkun. Lisäksi siellä on kaksi vaatimattomasti kituvaa raparperia. Yhdelle laidalle pitäisi vielä saada muurattua/rakennettua muuri ja sen viereen voi sitten istuttaa jotakin syvempää multaa vaativaa...jos vielä tälle kesälle ennättää. Puuhaa riittää!


Laitoin pari liuskekivikäytävää elävöittämään ryytimaata, näin myös kitkeminen on helpompaa, lisäksi ne rajaavat kivasti koriste- ja hyötykasveja. Seuraavaan riviin istuttelin iisoppeja, sellaisia meillä oli ennen tuossa saniaisten tilalla, mutta niiden aika meni, olivat kolmivuotisia. Tiedän että niistä tulee aika reheviä, joten saavat reilusti puolestani villiintyä tuossa keskellä. Niiden viereen terassin puoleiseen päätyyn penkkiä valitsin tuollaisia matalaksi ja toivottavasti lamoavaksi villiintyviä yrttejä, joiden nimiä en myöskään muista. Ihan etualalle laitoin krassin, toivoisin että se kiipeilisi pitkin matalaa muuria terassinkin puolelle saakka.

Saniaisten seuraksi myöskin terassin kulmalle laitoin muutaman erilaisen yrtin. Näitä voi vaikka vaihdella jos nuupahtelevat. Tuo laventeli on sellainen elintarvikekelpoinen lajike. Katsokaa miten kauniit lehdet tuossa köynösmäisessä yrtissä on. Jos joku tunnistaa sen niin saa vinkata!


Meidän tontti on vähän hassu, siinä on korkeuseroja ylöspäin. Tuossa rajanaapurin puolelle mentäessä on rinne ylöspäin, joka oli alun perin ihan kovaa savea. Sinne isäntä kantoi selkä vääränä vuosia sitten maapalasia, jossa kasvoi luonnonkasveja - haluttiin rinteestä luonnontilaisen oloinen, sillä se rajoittuu metsään ja sitä on niin paljon ja maa kovaa, ettei meillä olisi ollut intoa alkaa rakentamaan siitä mitään erityisempää perennarakennelmaa. Olen kyllä tyytyväinen valintaamme, minusta on ihana, että tontilla on luonnonheinikkomaista tunnelmaa. Rinteessä kasvaa saniaisia, kieloja, päivänkakkaroita, seassa ruusuangervoja ja rikkaruohoja. Voikukka-aika onneksi vähän loppui jo, sekä sesonkiin, että meidän kitkemiseen. Välillä olemme heitelleet sinne rinteeseen niittykkkasiemeniä, ne ovat vaihtelevasti kasvaneet eri vuosina.


Rinteessä on kolme suurta kiveä, joiden päällä treffaillaan naapurin pikkutyttöjä koirien kanssa. Kivien väliin istutettiin pieni omppupuu muutama vuosi sitten, siinä on myös pari kituista pensasmustikkaa ja yksi karviainen. Mutta komeinta kivien vierustalla on tuo köynöskasvi, joka on nyt parhaimmillaan kukkaloistossa.


Meidän villiintyneellä "ylänurmi"-kaistaleella rehottaa valtaisa lumipalloheisi, joka on vielä täynnä kukkia. Yksi lempparipensaani ehdottomasti. Ylänurmelle emme aikanaan laittaneet siirtonurmea, sillä fiiliksestä olisi tullut liian golfkenttä. Tämä on pieni soiro ja sen nurmikko on sekalainen vanha, jossa kasvaa luonnonkukka (=rikkakukka) mättäitä. Mutta minä pidän niistä. Huomatkaa meidän isompi lempipaikallaan...


Loivaan nurmikkonousuun on kasvanut aikamoinen rypäs hiirenvirnaa. Tuota haluaisin lisääkin juuri nurmikon nousukohtaan. Se saa siis villiintyä oikein mielellään ja minä nautin tuostakin luonnon omasta kasvista.


Ainoa perennapenkkimme on suhteellisen villiintynyt. Siinä on lähinnä kuvan salviaa ja paria muuta ihan hulluna kasvavaa kukkaa. Jos vaan saan aikaiseksi, niin rajaan tänä kesänä penkin skarpimmaksi. Mutta jos sitä ei tule tehtyä, niin sitten vaan nautitaan villinä rehottavista perennoista. Fiiliksellä mennään.


Tällaisen leinikkiryppään jätin ylänurmelle. En raaskinut leikata noita pois. Minä rakastan kaikkia kukkia, myös luonnonkukkia.


Suurimman osan istutuksista teen ruukkuihin, joita meillä on sekä terassin puolella, että pääoven portaiden pielustalla. Niihin vaihtelen mielialan mukaan kasveja, sekä kesäkukkia että perennoita. Olenkin aina ihan erilainen näky puutarhamyymälän jonossa. Omassa kärryssäni on sekalainen intuitiolla poimittu lajitelma kasveja. Osa onnistuu osa ei. Yleensä kurkin salaa mitä muilla ostajilla on, iäkkäämmillä enimmäkseen ruusulajikkeita ja pelargoneja, nuoremmilla tuijia tai muita havukasveja ja ehkä pari valkoista kesäkukkaa. Jännä katsoa mitä ihmiset ostavat. Kuvan ruukkuistutus on oma lempparini just nyt. Siinä on apilaa ja koristebataatti. Tämä ruukku on soran päällä kivijalan vieressä, sen taakse on jostain puskenut villiä orvokkia, jota en ole raaskinut kitkeä.

Pääset muuten katsomaan meidän puutarhasta lisää esim. tässä koostejutussani. Jännä itsekin lukea taaksepäin puutarha-asiaa, se kun elää joka vuosi ja ajatuksetkin muuttuvat matkan varrella. Pakko sanoa, etten ole mikään taitava puutarhuri, siksipä osa kasveista on jo aikoja sitten menetetty ja tilalle on tullut jotakin muuta. Mutta kokeileminen on ihan kivaa. Puutarha ei ole itselleni kovin vakava juttu, vaan enemmänkin rentouttavaa puuhastelua. Itse asiassa, meidän piha on sellainen, että jos jaksaa hoitaa nurmikon ja siistiä tupsut ja reunukset, ei täällä paljon muuta tarvitse puuhata. Poislukien tuo ryytimaa, sinne varmaan alkaa kertyä kitkettävää..