Tietoa mainostajalle ›

KUN MERI KIEHUI

16.10.2017

Tänään tuntui ensimmäiseltä oikealta blogityöpäivältä. Nimittäin olin bookannut Petriltä kuvaukset ja ajattelin toteuttaa muutamat asukuvat päivän aikana. Normaalistihan asukuvani ovat olleet aina kirjaimellisestikin päivän asuja. Ne on kuvattu autenttisessa tilanteessa työn tai muun menon ohessa. Harvoin on ollut järjestettyjä kuvauksia, paitsi tietysti yhteistöiden puitteissa. 

Ajattelin kuitenkin, että olisi kätsyä kuvata yhdellä reissulla monta kivaa asukokonaisuutta - sillä monta kivaa liehukevaatetta on blogissa esittelemättä ja ne eivät enää kovien pakkasten aikaan ole kovin relevantteja.


Pakkasin siis huitulat kassiin ja kiskoin ylleni sen harmaan villapaidan. Ajattelin että tämä neule on mukana myös noiden liehuvaatteiden seurana. Lisäksi otin messiin avokkaat, nilkkurit ja Chanelin laukun yms.

Hiukan kummastelin kun sain ohjeen ottaa mukaan joku viltti, muki tms. lämpimän oloista rekvisiittaa. No heitin kassiin. Mietin, miten keskustassa oivasti kuvaisi torkkupeiton - ehkä istuisin romanttisen vanhan talon rappusilla peittoon kietoutuneena jne.
No mutta, minut vietiinkin ihan toisenlaisiin maisemiin. Päädyttiin viehättävän rantamaisemaan. Paikka oli aivan ihana, ja näkymät todella kauniit. Luonto hehkui syksyn värejä ja meri kiehui. Arvelin, että torkkupeitto, villahuivi ja teemuki ovat täydellisiä näihin maisemiin. Niin ja omena - välipala samalla kuin rekvisiittakin. Monessako kuvassa voi olla omena kädessä..

Heti saavuttuamme alkoi tuulla kovaa. Eipä se haitannut, oli oikeastaan ihan hauskaakin, paitsi aika monta kuvaa meni pilalle, kun huivit ja hiukset heiluivat. Välillä oli varjoisaa, välillä kirkas aurinko ja kaikkea siltä väliltä. Tänään oli kyllä mieletön valo, sitä oli nimittäin niin monessa sävyssä.
Kuvista ei huomaa miten paljon tuo laituri oikeasti keinui. Mutta ihanahan siinä oli istua ja katsella maisemaa. Olisin mieluusti jäänyt siihen pidemmäksikin aikaa haaveilemaan, jos olisin ollut yksin ja ei olisi ollut kiire.

kuvat: Petri / Mr Coolpool

Mutta olipas kivaa ja vaihtelua. Seuraavaksi sitten niitä huituloita kuvaamaan. Ja toki aion vieläkin harrastaa myös aitojen päivän asujen taltiointia. Joskus on kuitenkin kiva tehdä asioita ihan varta vasten. Ja muuten, seuraavat asukuvat onkin vaihtelua - katson tuota tukkapörröä, onneksi on huomenna kampaaja..
Ja vielä erityiskiitokset Tiinalle tämän päiväisestä!

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa!

SYKSYISENÄ SUNNUNTAIAAMUNA

15.10.2017


Tänään heräsin jo ennen kahdeksaa - ihanaa. En voi vieläkään käsittää, miten minä olen muuttunut aamuihmiseksi. Kaikki alkoi viime keväänä, herääminen ei ole enää yhtään tuskaisaa ja nautin puuhastella aamulla ilman kiirettä. Tämä on ihan mahtavaa, sillä aamuissa on jotain erityisen hyvää fiilistä.

Käväisin ulkona ja ihailin sumua. Täälläpäin sitä on näin syksyisin paljon. Nappailin kännykkään usvakuvia ja mietin, että varmasti palaan joku aamu oikean kameran kanssa - sitten vaan yksin, ilman hihnassa vetäviä koiria. 


Join aamukahvit olkkarissa ja sytyttelin kynttilöitä. Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, aurinko on valaissut huoneet, mutta kuvien ottohetkellä se vasta kajasti sisälle. Minulla on ollut jonkinlainen "sisustusturhaantuminen". Olen tehnyt irtaantumista sisustusliiketöistä ja se on vaikuttanut myös kotona. Tällä hetkellä virkistyn sisustamattomasta tyylistä. 

Mietinkin, että kun kerää ajan saatossa ympärilleen mieluisia asioita, riittää kun sytyttää kynttilät ja pöyhii pari tyynyä, heittää torkkupeiton huolettomasti sohvalle ja katselee ympärilleen. Kukkiakaan en ole ostellut pariin viikkoon, ruokapöydällä on pihan lumipalloheisistä katkaisemani oksa, jonka lehdissä on kaunis kellanvihreä sävy. Tämä riittää nyt.


Illalla istuin sohvalla ja kuuntelin musiikkia - join lasillisen viiniä. Tiedättehän, minä kuuntelen tosi harvoin musaa. Mutta silloin kun kuuntelen, nautin siitä älyttömästi. Siivoan inspiraatioähkyä päästä ja teen tilaa uusille jutuille. Se on tosi tarpeellista välillä. 

Mutta tänään mielessä on ollut videokuvaus. Olen tehnyt yhden ainoan pienen videopätkän itse editointia myöten (ei lasketa tietty puhelinvideoita), sen tuolla Olympuksellani. Editoin videon iMoviessa ja se oli aika hauskaa. Ei vaan koskaan sen jälkeen ollut aikaa perehtyä paremmin sellaiseen. Nyt voisin kokeilla uudelleen. Tutkiskelen tänään vähän molempien kameroideni videojuttuja, mukavaa.

Lisäksi aion jatkaa puutarhahommia. Nyt jos koskaan on aivan mieletön sää mennä saksimaan ruohotupsuja ja rikkaruohoja pihalta. Pitäisi myös istutella muutamia kasveja uusiin ruukkuihin.

Ihanaa sunnuntaita teillekin!

VIHERPEUKALO

11.10.2017


Lähdin tänään aamupäivällä pienelle ostosreissulle. Tarkoitus oli hankkia puita talven varalle ja kipaista samalla ostamaan motivointikasveja syyspihan piristykseksi. Puut sain hankittua ja ruukkuun vähän kanerviakin. Iltapäivästä aurinkokin pilkahteli, joten olin ajoittanut pihasiivouksen loistavaan päivään. Vielä kyllä jäi hommaa tulevillekin päiville...

Kun kävin taimikaupassa, pysähtelin ihastelemaan viherkasveja. Olisi tehnyt mieli ostaa ennemmin sisälle kasveja kuin pihalle. Maltoin kuitenkin mieleni, sillä en keksinyt yhtään järkevää paikkaa uudelle viherkasville.

-helppohoitoinen peikonlehti-

En muuten tosiaankaan ole mikään viherpeukalo - otsikko on sinänsä harhaanjohtava. Ihastelen heitä jotka saavat kaikki kasvit kukoistamaan. Minä onnistun ennemminkin pitämään ne hengissä. Olenkin siksi erityisen ylpeä tuosta makuuhuoneen peikonlehdestä. Se on kasvanut noiden kuvien otostakin reilusti. Tiedän kyllä, että se on lähes idioottivarma kenelle tahansa ja erityisen nopeakasvuinenkin. Joten jos mietit näyttävän viherkasvin hankintaa ja olet epävarma hoitotaidoistasi, suosittelen peikonlehteä. Suurin miinus on pölyjen pyyhkiminen lehdistä - se täytyy tehdä usein, etenkin kun minulla kasvi on makuuhuoneessa.

Paras vinkkini viherkasvien hoitoon on äidiltäni saama ohje: kastele mielummin harvemmin ja runsaasti kerralla kuin usein ja vähän. Olenkin yrittänyt pitää kerran viikossa kukkienhoitopäivää. Silloin kastelen kaikki laadut läpimäriksi ja pyhkäisen tarvittaessa pölyjä lehdiltä. Lannoitan jos joskus muistan (ääriharvoin), suihkuun en jaksa kasvejani raahata (pitäsi joskus). Mutta kumma kyllä, kaikki kasvini ovat pysyneet elossa - tosin välillä nuupahtanut ulkonäkö muistuttaa että ehkä viikko venyi kahdeksi..

Oletko sinä viherpeukalo?

TRENSSIKAUSI JATKUU

10.10.2017

Nyt on pitkästä aikaa taas kunnon asukuvia, kun "hovikuvaajani" elikkä Petri, on kotiutunut reissuiltaan. 

Syksyn ihanin takki on ehdottomasti ollut Marimekon trenssini. Suuren ja väljän takin uumeniin on mieluisa sukeltaa, paistoi sitten aurinko tai vihmoi vettä. Kokeilin yhtenä päivänä vanhaa Burberryn trenssiäni ja se tuntui tuon väljälinjaisen Marimekon jälkeen hassulta; jotenkin tiukalta ja "vanhanaikaiselta". Varmasti taas otan senkin käyttöön joskus, klassikko toimii aina, mutta nyt minun silmääni viehättävät enemmän tällaiset vähän ylisuuret takkimallit. Sitäpaitsi, vilukissana olen vielä malttanut olla pukeutumatta villakangastakkiin. Välillä olen ollut tarttua kaapissani oleviin ihanuuksiin, mutta himmasin - villakangastakkeja kyllä ennättää käyttää. Noh, ellei tästä hypätä suoraan untuvatakkipakkasiin. Toivottavasti ei.
(takki Marimekko*saatu / pusero Bik Bok / farkut Weekday / tossut Marimekko / 
laukku Anya Hindmarch)

Marimekolta on myös nuo Marka-tennarit. Nyt syksyn myötä niitä on tullut käytettyä entistä enemmän. Itselleni paksupohjaiset kengät sopivat parhaiten leveämpien lahkeiden pariksi. Weekdayltä löytämäni farkut ovatkin näiden kenkien kanssa aika kivat. Kengissä on hyvä tepastella sadesäälläkin, kun pohja on paksu ja vettä kestävä.

-ponnaripäänä tässä taas-

Viimeaikoina olen taas sortunut tuohon iänikuiseen ponnarityyliini. Huomaan että heti kun hiukset kasvavat liikaa, en osaa pitää niitä auki. Jotenka kävin tänään varaamassa ajan kampaajalle ja ensi viikolla teen saman repäisyn kun keväällä - eli leikataan lyhyt polkka ja raidoitetaan taas reilulla kädellä. Ihanaa!




Huitulapaidalla tarkeni vielä oikein hyvin, etenkin kun päälle sujautti villatakin. On kyllä kiva kokeilla toisinaan omasta tyylistä poikkeavia vaatteita. Varsinkin kun niihin ei tarvitse satsata suuria summia. Tällaisiin testeiluihin passaa ketjuliikkeiden edulliset versiot mainiosti. Eihän noissa liehukehihoissa oikein järkeä ole, eikä tuommoisissa voi paljon kotona touhuilla. Paita sopii parhaiten kaupunkimenoihin tai muuhun haahuiluun. 
kuvat: Petri / Mr Coolpool

Laukustakin voisi vielä sanoa sanasen. Minulta ei enää löydy kuin kourallinen laukkuja ja kaikista niistä pidän tosi paljon. Tämä Anya Hindmarch on ollut erittäin laadukas, on aina ilo ottaa se käyttöön. Muutenkin pidän sen anonyymistä tyylistä. Nyt tällaiset raamikkaat tote-laukut ovat taas ajankohtaisia. Voisin kaavailla mustan vastaavan tyylisen laukun ostoa seuraavaksi.

Vieläkö teillä on ollut trenssikausi?

SYKSYISIÄ KAUNEUSRITUAALEJA

9.10.2017

Minulla on tapana silloin tällöin tehdä pieni katsastus omiin kauneudenhoitorutiineihin. Sysäyksen voi antaa vuodenaika, ihon kunto, uusi tuote tai vain oma viitseliäisyys. Viimeaikojen jännitys/stressi on tuntunut ihossa kuivuutena ja olenkin yrittänyt tsempata erityisen hyvin kauneudenhoitorituaaleissani. Päivittäisen kasvojenhoidon suoritan säntillisesti ihan aina, mutta muissa osa-alueissa täytyy välillä ryhdistäytyä.
Sain jokin aika sitten Jolielta "Jolie box" -lähetyksen, jossa oli mm. jauhemainen Islan kasvonaamio.  Kasvonaamioita tulee käytettyä ihan liian harvakseltaan, vaikka iho tuntuu niiden jälkeen aivan erilaiselta - hehkuvalta ja heleältä.

Kaunis pakkaus ja jännältä tuoksuva jauhe olivat myös visuaalinen elämys. Hain keittiöstä pienen kipon ja lusikan naamion sekoittamista varten. Käytin kostukkeena tällä kertaa ihan vettä, mutta kasvovesi tai hunajakin olisivat toimineet mainiosti. Hunaja etenkin kuulostaa ihanalta, taidan kokeilla jauhetta sen kanssa seuraavaksi.
Sori, oli pakko kuvata tuo näky. Ensimmäisellä kerralla olin vähän hakusessa suhteiden kanssa, lorautin hiukan liikaa vettä jauheeseen ja naamion koostumus oli turhan vetinen. Vinkiksi siis, että olkaa nuukia kostukkeen annostelussa - sitä on helpompi lisätä kun jatkaa turhaan jauheella. Kun pesin naamion pois, hieroin sitä kasvoilla, näin tuli tehtyä samalla kuorintakin. Kyllä vain iho hehkui minusta enemmän ja tuntui silkkisen pehmoiselta. Oli ilo levitellä käsittelyn jälkeen kasvovesi, seerumi, öljy ja kosteusvoiteet.

Kynsien lakkaaminen on myös rutiini, jota minun pitäisi elvytellä. Varpaisiin tulee kyllä helpommin leviteltyä lakkaa, kädet tuppaavat unohtumaan. Eli nyt lakkapullot tietokoneen vierelle tai yöpöydälle, niin ei unohdu. 
Sain äskettäin testiin Detrialta muutamia tuotteita, josta tuo jalkavoide on osoittautunut tosi hyväksi. Pakko tunnustaa, etten juurikaan rasvaile jalkojani, jostain syystä olen onnekas eikä minulla ole pahoja kovettumia tai karheumia. Mutta näin syksyllä iho kuivuu enemmän ja olen halunnut panostaa jalkojen pehmoisuuteen ja virkeyteen. Sillä hyvä jalkavoide totisesti myös virkistää. Iso plussa tehokkuuden lisäksi Detrian jalkavoiteessa on luonnonkometiikka - mielummin levittelen luonnollisia ainesosia iholleni, kuin synteettisiä.
Tärkeä uusi rutiini kauneudenhoidossani on myös öljyjen lisääminen. Kesällä iho ei tunnu tarvitsevan erityistä boostia, mutta nyt kaipaan ehdottomasti lisää ravinteita ja kosteutta. Olenkin kaivellut öljypullot aktiiviseen käyttöön. Näitä levittelen kasvoille, käsille, jalkoihin... öljyä ei voi läträtä liikaa. Kuvien öljyt Dabba, Mia Höytö ja Mádara. Ihania kaikki! Tykkään levitellä öljyjä kylppärin peilin edessä (kasvoille) ja sängyllä (käsille ja jaloille). Kun läträilen öljyjen kanssa sängyllä olen tajunnut ottaa alustaksi pyyhkeen - saatoin silti kaataa yhden pullon ja öljyä valui lakanoille, onneksi pelastin tilanteen ajoissa ja ainetta ei mennyt hukkaan paljoa. Öljyt ovat todella riittoisia, pieni määrä riittää pitkälle. Näiden kasvoöljyjen lisäksi kylppärin kaapistani löytyy myös vartalolle ja hiuksille tarkoitetut öljyt.

Heleää viikkoa!

*suurin osa kuvien tuotteista saatu

PS. Tsekatkaa tämä Jussi Syren & The Groundbreakersin uusi biisi - upea Bluegrass-versio ihanasta Wordsistä.


YÖKASMIR, TEETÄ SATEESSA JA PAISTETTUJA TOMAATTEJA

8.10.2017


Tästä voi tulla vähän omituinen postaus, sillä kuvailin satunnaisia asioita, jotka liittyvät tähän päivään. Tällaista sunnuntaihaahuilua nyt myös blogin puolella.
Syksyisen viileyden takia olen ottanut yöpuvustossa järeämmät - tai oikeastaan pehmoisemmat - vermeet käyttöön. Kuvan COS:in vaaleansininen puuvillapyjama on ihana, mutta vitsit miten palelin siinä, joten lisäsin yöasuun vanhan kasmirneuleeni. Olen nimennyt tuon villapaidan yökasmiriksi. En tiedä oletteko koskaan kokeilleet viileän makuuhuoneen ja ilmavan lämpimän yöpuvun yhdistelmää. Minä nukun todella hyvin raikkaassa makuuhuoneessa, kunhan en palele. Toki sängyssä on kuohkea ja lämmin täkki, mutta se ei aina riitä, etenkin kun tykkään potkia jalat pois peiton alta. Niin vaikka muuten haluan olla lämpimissä, täytyy jalkojen olla paljaat ja viileässä - ainakin toisen jalan. Omituisia nukkumisjuttuja.

Ilmeisesti pyöriskelen aika paljon unissani, sillä olen kyllä silittänyt tuon pyjaman pesun jälkeen..


Piti mennä kameran kanssa luontoon kuvailemaan, pääsin vain kotiportaille saakka ja siinäkin istuskelin ainoastaan hetken nauttien lämmintä teetä. Melkein vältyin tuon tovin sateelta, tihutti ihan hitusen vaan. Oli muuten aika ihana ottaa happea ja juoda lämmintä teetä "sateessa". Päällä muhkea villapaita, lököhousut ja kumisaappaat. 

Ostin taannoin Piia Jaalalta tuommoisen tuuhean ruukkuheinän meidän portaiden vierustalle. Hups, en vaan ole vieläkään saanut istutettua sitä ruukkuun. Tarkoitus olisi kiikuttaa kuivunut miljoonakello kompostiin ja laittaa heinä siihen tilalle. Ehkä tuossa illan suussa innostun kuokkimaan - nyt ei kuitenkaan mitään stressiä tekemättömistä töistä - on ihan kiva että arkeen jääkin hiukan kotipuuhailuja kun kerrankin on enemmän aikaa viettää kotosalla.

Syksyn pihatyöt ovat muutenkin täysin tekemättä. Nyt odottelen seuraavaa poutapäivää, jotta saisin tsempattua itseni syksyaskareisiin. Jännä miten alkukesästä kitkee ihan innoissaan ja nauttii suunnattomasti pihalla touhuilusta. Kun syksy saapuu, minun puutarhamotivaatio on yleensä kadoksissa. Ehkä tänä syksynä siihen on vaikuttanut sekä viileät säät, että mielenkiintoiset työkuviot. Mutta ei auta, piha on laitettava talvea varten kuosiin.

Siitä tulikin mieleeni kysäistä; tietääkö joku täällä kannattaako ruusuista nyppiä nuo marjat pois - vaikuttaako se jotenkin kukintaan seuraavana kesänä?
Lauantain kauppareissulta tarttui mukaan rasiallinen kirsikkatomaatteja ja kuivattelin niitä uunissa Piretiltä saadun inspiksen ansiosta. Tein ensimmäistä kertaa uunikuivattuja tomaatteja ja tulihan niistä ihan herkullisia. Jätin tarkoituksella osaan varret mukaan, koska minusta ovat nättejä tuollaisissa tertuissa. Nyt täytyy kokeilla näitä salaattiin, ensimmäiset herkuteltiin ihan sellaisenaan.

Tämmöistä täällä on tähän mennessä tapahtunut nyt sunnuntaina. Päivä tuntuu kovin pitkältä, kun aamulla tuli herättyä Formulan takia tosi aikaisin. Tässähän ennättää vielä alkaa touhuta perinteistä sunnuntaisiivoiluakin.
 

PERJANTAIMYS

6.10.2017


Tunnelmallista perjantaita! 

Nyt tämä syksy alkaa kristallisoitua, mielessäni siis. Vaikken vielä ole päässyt edes alkuun uudessa blogityössäni, josta siis kerroin aikaisemmin. Tuntuu kuin olisin kääntänyt uuden sivun blogini suhteen. En muista koska olisi tuntunut viimeksi tällaiselta - että on postausideoita jonoksi saakka ja hetken inspiraatioita tällaisia intuitiopäivityksiä varten.

Ei minulla mitään erityistä viestiä ole tällä kertaa. Ei edes tätä päivitystä varten otettuja kuviakaan. Halusin vaan tulla kiittämään kaikista ihanista viesteistä mitä olen saanut niin täällä blogissa, kuin muuallakin somessa ja tietysti livenäkin. Olette mahtavia! 

Kollaasin kuvat poimin puhelimestani. Seuraattehan muuten minua jo instagramissa @muotimielessa, siellä pääsee meininkiin tietysti ihan reaaliajassa. Tarkoitus on tottakai päivittää instagramiakin tiuhempaan kuin ennen.

Nyt eletään syksyn kauneimpia hetkiä. Haluaisin opetella kuvaamaan paremmin esimerkiksi maisemia. Taidankin viikonloppuna pakata kameran ja kokeilla tunnelmallisten maisemakuvien napsimista. Muuten voisi tehdä jotain hyvää ruokaa, tänään oli pitsaperjantai ja sen vastapainoksi kaipaan varmasti huomenna jotain raikkaampaa. Kuvan annoksessa on broccolinia, pekonia ja uppomuna - oli yksinkertaista ja hyvää.

Vapaa viikonloppu kuulostaa ihan mahtavalta - eikö vain!

-vinkki omaan hetkeen-

Minun on muuten pitänyt mainita teille aivan ihanasta jutusta - nimittäin podcasteista. Erityisen ilahtunut olen Modernisti Kodikas -blogin Kertun Designtarinoita-podcastista. Kerttu on aivan huippu toimittamaan podeja! Viime viikon jaksossa oli vieraana rakas siskoni Suvi Valkoinen Harmaja -blogista ja Liisa Lisbet e -blogista. Pääset kuuntelemaan tuon jakson tästä.

Designtarinoita-podcast ilmestyy aina torstaisin, tästä pääset tsekkaamaan kaikki tähän mennessä ilmestyneet jaksot.

Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan! 


SE SIINÄ HARMAASSA VILLAPAIDASSA...

5.10.2017


Vuoden tärkein hankita on suoritettu. Jos johonkin haluan pukeutumisessani panostaa, on se lämmin neule. Täydennän mieluusti jokaisena sesonkina neulevalikoimaani yhdellä investointivalinnalla. Acnen Deborah-villapaitaa olin ihastellut instagramissa kesäisten kukkahameiden seurassa. Kun olin aikani asiaa makustellut, suuntasin kivijalkakauppaan (tietysti) eli Elementtiin ja toteutin haaveeni.

Luulen että tulevan talven aikana minusta voi käyttää luonnehdintaa - se nainen siinä harmaassa villapaidassa.

-karsi vaatekaapisto ja nauti-

Vaatevaraston editoiminen ja karsiminen on erittäin vapauttavaa. Sain viikonloppuna oman kaapistoni järjesteltyä ja välillä olen käynyt avaamassa kaapin ovet vain ihastellellakseni väljää ja järjestyksessä olevaa vaatevarastoani. Samaan syssyyn on tullut pestyä ja kunnostettua hyllyille päässeet neuleet, silitettyä kaikki paitapuserot ja organisoitua alusvaatekoppa.

Jos jonkun asian teet tänä syksynä itsesi hyväksi, suosittelen raakaa vaatekaapin raivausta. Miten ihana on riisuutua iltaisin ja pukeutua aamuisin kun kaikki on järjestyksessä. Päivät alkavat ja päättyvät harmonisesti.
Mutta vaatekaappi on vain yksi osa rompetta, sama järjestely saa jatkua korulipastolle ja meikkipusseille. Puhumattakaan kylppärin kaapeista ja eteisen takki/kenkäsäilytyksestä. Työt siis jatkuvat. Korujani säilytän Iittalan Vitriini-rasioissa, mutta ihastelen kovasti Menun korusäilyttimiä; tammista rasiaa jonka kannessa on peili ja korupuuta. Molempia saa Sisustuksen Koodista.
V-aukkoinen neulepaita on oikeastaan aika nerokas. Vaikka pukeutuisi liian monena päivänä lempivillikseen, saa ilmettä muutettua avaran kaula-aukon ansiosta. Erilaisilla aluspaidoilla ja kaulakoruilla tai korviksilla neuleen tyyli muuttuu kätevästi. Vaikutelmasta tulee ihan erilainen onko alla t-paita tai pitsinen silkkitoppi. Tai valitseeko kaulalle korun tai silkkihuivin. Muhkea neule on myös aivan mieletön kepeiden mekkojen päällä. Omasta kaapista löytyy myös trendikäs kukkamekko, jonka päälle testaan seuraavaksi neulettani. Elämä harmaassa villapaidassa ei siis tule olemaan tylsää.
Harmaaseen pukeutuessa on järkevää myös kiinnittää huomiota meikkiin. Vaikka muuten olisin neutraalilla linjalla, tykkään käyttää näkyvämpää huulipunaa. Se piristää hurjan paljon. 
Pakko vielä hehkuttaa Deborah-neuleen mallia. Toivoisin enemmänkin tähän tyyliin leikattuja paitoja. Vaikka malli on kantikas, ei helma roiku leveänä, vaan taidokkaan kaavoituksen ansiosta se asettuu takaa pepun alle ja laskeutuu edessä runsaan neuloksen kokoon kasaten. Kaulus pysyy paikoillaan, eikä sitä tarvitse vetää jatkuvasti asentoon.

Kuvien somisteena on uusi Trendi-lehti. Siinä oli todella kauniisti toteutettu editorial. Lakanat ovat Linumin, päiväpeitto Hayn, korut vanhoja, paitsi pyöreä nimilaatta on Glitteristä.

Satsaatteko te laadukkaisiin neuleisiin?

LOKAKUU JA UUDET TYÖKUVIOT

4.10.2017


Voisin sanoa että elämme jännittäviä aikoja. Lokakuun alusta työkuvioni ovat muuttuneet. Pitkään olen haaveillut muutoksesta ja nyt oli oikea aika tarttua omaan elämään ja toteuttaa tämän hetkisiä haaveitani. Lähes parikymmentä vuotta yrittäjänä Sisustuksen Koodissa on ollut huikaisevan ihanaa ja antoisaa. Olen saanut tehdä ehkä maailman parasta työtä mielettömän ihanien ihmisten kanssa. Jossain vaiheessa kuitenkin hiipi mieleen mitä seuraavaksi. Vaikka oman liikkeen pyörittämisessä riittää haasteita ja jokainen päivä on erilainen, tuntuu että yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen olen kokenut kaiken mitä sisustusliikkeen parissa voi touhuta.

Seuraava askel on luonnollinen; jatkan työuraani tämän oman pienemmän yritykseni parissa, eli keskityn bloggaamiseen ja sosiaalisen median parissa työskentelyyn. Sisustuksen Koodissa jatkan edelleen yhtenä osakkaana, mutta nyt myymälää saavat vetää Tomi ja Maija - parhaat tyypit siihen hommaan. Ihan kokonaan en myymälän puolelta katoa, teen vielä satunnaisia päiviä silloin kun tarvitaan "kiireapua".
Tämä lokakuu alkoi siis minun osaltani mielenkiintoisella tavalla. Olen koko syksyn jännittänyt muutosta ja odottanutkin sitä todella paljon. Silloin kun pyöritti kahta työtä ja tekemistä oli paljon, ei tuntenut väsymystä - ennemminkin intoa. Kesän lopussa kun päätös muutoksesta kypsyi ja konkretisoitui, alkoi väsymys painaa päälle. Tiedättekö sellaisen kun taakka on nostettu harteilta ja sitten se iskee - uupumus, joka on varmasti ollut jossain touhun takana piilossa. Viimeiset viikot töissä olivat hankalia, motivaatio oli täysin hukassa ja kiitän työkavereitani kärsivällisyydestä. Yhtenä aamuna olin Tomin kanssa kahdestaan töissä ja hän tuli hiukan myöhemmin töihin ryhmäliikuntatunniltaan. Siellä minä istuin tiskin takana tietokokeella syöden pullaa ja juoden kahvia. Vastailin asiakkaiden meileihin ja ajattelin että onpa hiljainen aamu. No varmasti oli kun olin unohtanut avata ulko-oven. Siinä sitten naurettiin, että hiukan käyn hitailla.
-Uusi työ, uudet haasteet-

Nyt pursuan intoa ja energiaa. Minulle riitti kuun vaihtuminen ja tuntityöläiseksi siirtyminen - uupumus hävisi ja odotettu arki alkoi. Mutta se alkoi maanantaina aika normaalisti, sillä menin töihin liikkeeseen. Tällä viikolla olen töissä kahtena muunakin päivänä. Mutta silti tunne on aivan erilainen. Jos jotakin tässä uudessa työpaikassani arveluttaa, niin mietin miten vältän liialliseksi kotihiireksi linnoittautumisen. Tiedättekö - laahustan lököhousuissa tukka nutturalla ja villasukat jalassa keittiön ja tietokoneen väliä. Ei, sellaista ei saa tapahtua. Ja niiden villasukkien tilalle ostin jo tuommoiset tyylikkäät kotitohvelit - joku ryhti se on kotitoimistossakin oltava.
Työkavereita tulee ikävä, vaikka kotitoimistostakin löytyy hyvää seuraa. Toisilla on jopa aikaa ottaa nokoset päiväsaikaan. Siihen minä en aio sortua.

Eilen oli ensimmäinen varsinainen bloggaajatyöpäiväni, enkä saanut mitään aikaiseksi. Ihmettelin fiiliksiä ja pitelin koirien kanssa sadetta sisällä. Sadepäivä sopi hyvin tunnelmaan. Tänään puolestaan on paistanut aurinko ja olen saanut työt alkuun. Siltä se tuntuu, vaikka tämä työ on sitä ihan samanlaista mitä viimeiset melkein kymmenen vuotta aiemminkin. Nyt minulla on kuitenkin mahdollisuus hakea kesken päivän kaupasta korvapuustit - ihan vain instagramin kuvaa varten, koska tänään on korvapuustipäivä.
Nyt ei ollut kuvausapua käsillä, joten virittelin kameran jalustalle ja rakensin rakennustikkaista ja jalustasta korkealla olevan huteran telineen, jonka avulla sain toivomani kuvan yläviistosta. Hiki tuli, kun joutui joka kuvan jäkeen käymään korkealla tikkailla kameran laukaisijaa painamassa.
Ja sillä välin kun kiipeilin kameran taakse, oli kuvauspaikkani vallattu. Bertoian tuoli on näet pojan lempipaikka.  Napsin ehkä noin kolmekymmentä kuvaa tuosta kuvakulmasta ja joka kerta kiipesin tikkaille. Tuli samalla tehtyä taukojumppa.
Voi olla että menee hetki ennen kuin löydän oman tavan toteuttaa blogijuttuja ja somepäivityksiä. Mutta vakaa aikomus on vihdoin jutella teille enemmän, kuten tänään instagramin puolella Storyssa ja kuvafeedissä. Myös facebook-sivuni tulen aktivoimaan. Tietysti blogikin tulee päivittymään useammin. Nyt odotan innolla inspiraation puuskia!

Mukava jos viihdytte seurassani!